Iida Maria Kilpiä os. Nikkinen

Iida Maria Nikkinen syntyi torpan ( T Ylätuvan itäpuolella) tyttönä 19.9.1877 Taipalsaaren Paarmalassa. Hänen isänsä oli Kaapo Aataminpoika Nikkinen, joka oli syntynyt 27.2.1832 Merenlahden Nikkilässä ja äitinsä Anna Juhontytär Märkänen, joka oli syntynyt 26.10.1849 Märkälän kylässä. Hän avioitui kuulemma isien toivomuksesta 4.4.1897 Robert Mikonpoika Kilpiän kanssa. He olivat viettäneet lapsuutensa samassa pihapiirissä. Keskitalo

Paarmalassa he asuivat ns. Keskitalossa (K Ylätuvasta luoteeseen). Heidän ensimmäinen lapsensa tytär syntyi kuolleena 1.10.1898. Hilpi Siiri syntyi 11.3.1900, Iivari 30.7.1903, Aarne 2.11.1906 ja Viljo Eero 14.1.1909. Robert vietti paljon aikaa laivojensa parissa ja tänä aikana Iida Maria tutustui Antti Hakuliin, joka ilmeisesti toimi osittain lotjamiehenä ja osittain kirvesmiehenä Raution telakalla. He kävivät jopa otattamassa itsestään valokuvan. Ylätuvassa syntyivät ja varttuivat veljekset Mikko, Robert, Taavetti ja Evert Kilpiä. Anna Juhontytär Märkänen on heidän 3. serkkunsa.


Maakellari

Allekirjoittanut Nikkisen torpan maakellarin edessä.

Ida ja Robert Kilpiä ostivat itselleen Pekkasen tilan Lappeen Tirilässä. Kiinnekirjan taloon he saivat 10.11.1910. He muuttivat Lappeelle 13.9.1909. Tytär Aili Irja syntyi 24.3.1913. Ilmeisesti Robert oli alkanut viihtyä paremmin Viipurissa ja Iida Maria etsi viihdytystä muualta. Seuraavan lapsen isäni Eino Olavin, s.1.12.1915, isä olikin Antti Hakuli. Vuoden 1915 henkikirjan mukaan Antti Hakuli ei ollut talon asukas. Koska hän muutti taloon, siitä minulla ei ole tietoa. Loppuelämänsä hän kuitenkin asui meillä. Robertin asiat huononivat entisestään ja lopputuloksena tila jouduttiin myymään. Tilan osti Robertin veli taloustirehtööri Mikko Kilpiä, joka sai tilaan kiinnekirjan 17.3.1921. Robertin perhe sai jatkaa asumista tilalla sen hoitajina.

Ida Maria pani 7.3.1924 vireille pesäerohakemuksen. Tehdyn pesäselvityksen mukaan Idalla ja Robertilla oli omaisuutta n. 17000 mk ja velkaa 108000 mk. Pesäero myönnettiin Lappeen pitäjän käräjäkunnan välikäräjillä 6.6.1924 syynä se, että Robert Kilpiä oli laiminlyönyt ja huonosti hoitanut pesän asioita. Samalla todettiin, että kaikki tavara, minkä Iida Maria 7.3.1924 jälkeen perinnön, lahjan, testamentin tai muun kautta saa, on hänen yksityisenä omaisuutenaan pidettävä, jonka omaisuuden Ida Kilpiä hallitkoon niin kuin leskivaimo ja älköön olko velvollinen vastaamaan niistä veloista, jotka Robert Kilpiä on avioliiton aikana tehnyt. Pesäero sai lainvoiman 14.1.1925.

Robert Kilpiä kuoli 23.5.1932 ja perukirjan mukaan häneltä jäi kaksi pukua, käyttöpuku ja vähän parempi puku, ja 100 markkaa rahaa. Robert haudattiin Lappeenrannan vanhalle hautausmaalle.

Iidan pojista Iivari avioitui 28.3.1925 Ester Juvakan kanssa ja lähti ilmeisesti saman tien maailmalle. Ennen sotia hän asui Ensossa. Pekkasen tilan hoidosta vastasivat äitinsä kanssa veljekset Aarne, Viljo ja Eino.

Mikko Kilpiä oli mennyt takuumiehenä panemaan nimensä väärään paperiin ja joutui realisoimaan omaisuutensa. Tässä vaiheessa Iida Maria osti Mikolta takaisin Pekkasen tilan. Kauppa tehtiin 17.11.1928 ja kiinnekirjan tilaan Iida sai 5.12.1930. Tilalla oli peltoa n. 15 ha ja tilan maidot vietiin meijeriin. Iida harrasti myös torikauppaa ja hänen rieskansa olivat kysyttyä tavaraa. Talossa oli myös Lappeenrannan seudun ensimmäisiä puhelimia n:o 269. Omaa linjaa oli Reunakadulta saakka eli hieman yli kilometri. Puhelin oli pitkään 50-luvulle saakka kylän ainoa.

Torpantytöksi Iida Maria oli varsin tomera ja aikaansaava ihminen. Minulla ei ole hänestä muuta muistikuvaa kuin että hän johdatti ainakin kerran minut tarpeille puuseehen, joka oli vanhan navetan toisessa kerroksessa. Siellä oli miesten puoli (kaksi reikää) ja lasten ja naisten puoli (iso ja pieni reikä). Tarpeet tehtiin lantalaan.


 

Image

Iida Marian 70-vuotispäivät 19.9.1947

Kuvien perusteella Iida Maria juhli varsin näyttävästi 70-vuotispäiviään ja vain vajaa parikuukautta myöhemmin hän kuoli 16.11.1947. Hänet haudattiin Robertin viereen vanhalle hautausmaalle.

Seppo Kilpiä