Mikko Kilpiän monet toimet

Viipuri ja Pietari merkitsivät Etelä-Karjalan väestölle samaa kuin Helsinki ja Turku muulle Suomelle. Kun kokemus osoitti, että jo yhden kesän purjehdus omalla tervahöyryllä saattoi tuoda takaisin siihen sijoitetun pääoman, intoa yrittämiseen riitti.
Eräs heistä oli taloustirehtööri Mikko Kilpiä Taipalsaaren Paarmalan kylästä. Hän aloitti halkokauppiaana, joka myi polttopuita Lappeenrantaan, Viipuriin ja Koivistolle. Kun halkoleimikoiden mukana joutui ostamaan järeämpääkin puutavaraa, laajenivat liikesuhteet Pietariin, Tallinnaan, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Kuvaavaa hänen toiminnalleen en esimerkiksi se, että rajan sulkeuduttua Pietariin hän vei itse omalla tervahöyryllään halkoja Tukholmaan.

Mikko Kilpiä syntyi Taipalsaarella 1865. Maatalon veljekset Mikko, Robert, Evert ja Daavid ryhtyivät rakentamaan lastialuksia omassa rannassaan. Vuonna 1903 Mikko oli rakennuttanut lotjan sukulaisensa Johan Kilpiän kanssa. Seuraavana vuonna veljekset pestasivat Pekka Väkevän suunnittelemaan ja rakentamaan lastialusta Paarmalan rannassa. Laivanrakennus jatkui yhteistyönä. Veljekset asuivat pitkään yhteisessä kotitalossa. Lopulta Mikko Kilpiä lunasti toisten veljesten osuudet kotitalosta ja jäi Raution isännäksi. Jäätyään kotitalonsa haltijaksi Mikko viljeli sitä tarmokkaasti ja alkoi rakentaa sekä rakennuttaa lastialuksia. Hänen laivansa tehtiin useimmiten Paarmalan Raution rannassa. Tänne kehittyi vireä laivanrakennustoiminta, niin että Raution telakka oli Lahdentaan kanssa pitäjän suurin työnantaja. Mutta se ei riittänyt, vaan Kilpiä tilasi aluksia muiltakin ranta- ja pientelakoilta. Näin muodostui Mikko Kilpiälle melkoinen laivasto Saimaalla. Hän omisti matkustajalaivat Etelä-Saimaan ja Vuoksenniskan, jotka liikennöivät Lappeenrannan ja Savonlinnan välillä. Hänellä oli kolme tervahöyryä Warsta, Jupiter ja Tähti. Lappeenrannan rekisterin mukaan hän omisti 13 laivaa ja oli osakkaana 11 aluksessa. Nämä laivat olivat puisia, ja ne oli rakennettu suurimmaksi osaksi Taipalsaarella. Liike oli laajimmillaan -1920-luvulla (1922-29). Venäjä-kauppa eli sulkeutunut ja alkoivat pulavuodet. Hyvin menestyneen yrittäjän voimat alkoivat ehtyä ja edessä oli konkurssi. Taipalsaarelainen maanviljelijä ja laivanvarustaja Anton Kilkkinen ja lappeenrantalainen Urho Hyvönen ostivat sekä maatilan että laivat.

Mikko Kilpiän kykyjä käytettiin myös yhteiskunnallisissa toimissa. Hän eli useita vuosia Taipalsaaren kunnanvaltuustossa ja hallituksessa. Seurakuntatyö oli hänelle läheistä. Hän piti pyhäkoulua kotonaan kylän lapsille, ja lähetysjuhlilla hän kävi joka vuosi, jos se vain eli mahdollista. Hän eli kirkkovaltuuston jäsen ja kirkolliskokouksen maallikkojäsen 1928. Kaikki Kilpiän kuusi lasta koulutettiin, vaikka kansakoulua käydessä lasten piti asua kirkonkylässä. Mia, Ida, Elsa ja Mirjam valmistuivat opettajiksi, Lyylistä tuli prokuristi. Poika Hjalmar valmistui merkonomiksi, mutta ei jatkanut isänsä liikemiesuraa.
Taloustirehtööri Mikko Kilpiä oli maanviljelijä, laivanrakentaja ja liikemies. Maanviljelijänä hän oli niin tarmokas, että hänen tilansa kehittyi paikkakunnalla mallitilaksi. Laivanrakentajana hän osasi käyttää hyväkseen oman rannan mahdollisuuksia ja oman metsän puutavaraa. Hän rakennutti laivaston, joka purjehti aina Itämeren eteläosiin asti. Täytettyään 60 vuotta hän sai taloustirehtöörin arvonimen.

Useat Kilpiän-suvun jäsenet rakennuttivat laivoja. Veljekset Robert, David ja Evert olivat osakkaina useissa laivoissa. Robert Kilpiällä eli laivarekisterissä kolme omaa lotjaa ja Touhu-niminen tervahöyry halkorahtia varten. Lisäksi veljekset rakennuttivat yhdessä laivoja muille isännille.

LÄHDE: Jurvanen Pertti: Taipalsaari pitäjä Saimaan sylissä. 1987

Kuvia Mikko Kilpiästä ja Raution tilasta. Kuvat on lähettänyt Tiina Mikkola Taipalsaarelta
Tästä kuviin