Kotitilani Pekkanen

Robert ja Iida Kilpiä ostivat Pekkasen tilan RN:o 2:2 Lappeen pitäjän Tirilän kylästä vuonna 1909. Kiinnekirjan tilaan he saivat 10.11.1910. En tiedä johtuiko Antti Hakulin mukanaolo kuvioissa syynä siihen, että Robert viihtyi paremmin Viipurissa kuin kotonaan vai oliko tilanne päinvastainen. Joka tapauksessa näin jälkikäteen katsottuna elämä tilalla vaikutti varsin myrskyiseltä. Kuulemani mukaan Robertin ja Iida Marian avioliitto oli heidän isiensä Mikko Kilpiän ja Gabriel Nikkisen järjestämä ja toivoma. Heidät vihittiin 4.4. 1897. Siihen aikaan Antti ei vielä ollut mukana kuvioissa. Hän oli vasta 11-vuotias.

Robert velkaantui pahoin ja tila jouduttiin myymään. Onneksi apuun tuli Robertin veli Mikko Kilpiä, joka osti tilan 21.5.1919. Iida Maria lapsineen sai jatkaa asumista tilalla sen hoitajina. Aikanaan Iida Maria kyllästyi tilanteeseen ja haki Robertista pesäeroa. Tällöin tilanne oli se, että pesän omaisuuden arvo oli n. 17000 mk ja velkaa oli n. 108000 mk. Pesäero myönnettiin 6.6.1924 syystä, että Robert Kilpiä oli laiminlyönyt ja huonosti hoitanut pesän asioita. Samalla päätöksessä todetaan, että kaikki tavara, minkä Iida Maria 7.3.1924 jälkeen perinnön, lahjan, testamentin tai muun kautta saa, on hänen yksityisenä omaisuutenaan pidettävä, jonka omaisuuden Ida Kilpiä hallitkoon niin kuin leskivaimo ja älköön olko velvollinen vastaamaan niistä veloista, jotka Robert Kilpiä on avioliiton aikana tehnyt. Pesäero sai lainvoiman 14.1.1925.

Mikko Kilpiä oli mennyt panemaan nimensä väärään paperiin ja selvitäkseen velallisen veloista, hän joutui realisoimaan omaisuutensa. Tässä vaiheessa Iida Maria osti takaisin Mikolta Pekkasen tilan. Kiinnekirjan tilaan Iida Maria sai 5.12.1930.

Robert Kilpiä kuoli 23.5.1932 ja perunkirjan mukaan häneltä jäi kaksi pukua, käyttöpuku ja vähän parempi puku sekä sata markkaa rahaa. Ida Maria Kilpiä kuoli16.11.1947. Iida Maria oli tehnyt paperit tilasta Aarne, Viljo ja Eino Kilpiälle. Veljekset eivät pystyneet pitkään elämään yhdessä vaan tila jaettiin kolmeen osaan 1950-luvun alkupuolella.

Seppo Kilpiä