Seppo Kilpiä:
Lapsuudessani ei isoisästäni juuri puhuttu. Ne harvat asiat,jotka muistan ovat: Viipuri, viina ja naiset. Taidettiinpa mainita hevosetkin. Lisäksi puhuttiin, että kotitilani Pekkanen Tirilän kylässä piti maksaa kahteen kertaa.
Seuraava tarina onkin arkistojen kertomaa.


Isoisä Robert syntyi 1.6.1874 Mikko Johanneksenpoika Kilpiän ja Eeva Stina Kurkaan toisena henkiinjääneenä poikana Taipalsaaren kunnan Paarmalan kylässä. Hänet vihittiin 4.4.1897 oman tilan torpparin Kaapriel Nikkisen tyttären Iida Marian kanssa. Heidän ensimmäinen lapsensa, joka oli tyttö, syntyi kuolleena 1.10.1898. Seuraava lapsi Hilpi Siiri syntyi 11.3.1900, sitten seurasivat Iivari 30.7.1903, Aarne 2.11.1906, Viljo Eero14.1.1909, Alli Irja 24.3.1913 ja isäni Eino Olavi 1.12.1915.

Robert osti Lappeen Tirilän kylässä olevan Pekkasen tilan RN:o 2:2 Maria ja Mikko Vanhatalolta. Heitä ennen tila oli kuulunut rakennusmestari Ringvallille. Kiinnekirja tilaan myönnettiin Robert ja Iida Maria Kilpiälle 10.11.1910.

Kilpiän veljekset Paarmalassa harrastivat mm. puutavarakauppaa. Heillä oli tilallaan Raution rannassa oma telakka, jossa valmistettiin lotjia ja tervahöyryjä. Myös Robert oli osakkaana kahdessa tervahöyryssä; vuonna 1916 hankitussa Ainossa ja vuonna 1917 hankitussa Touhussa.  Halkokauppa Pietariin oli niin runsasta, että kerrottiin tervahöyryn hankkineen itsensä yhden purjehduskauden aikana.
Robertin kannalta Suomi itsenäistyi väärään aikaan. Syntynyt raja lopetti Pietarin halkokaupan ja vasta hankitut tervahöyryt jäivät tyhjän pantiksi, Ilmeisesti velkaakin oli tervahöyryjä varten otettu ja niistä selvitäkseen hän joutui myymään Pekkasen tilan. Onneksi ostaja oli velipoika Mikko Mikonpoika Kilpiä. Kauppa tehtiin 21.5.1919 ja Mikko Kilpiälle myönnettiin tilan kiinnekirja 17.3.1921. Robertin perhe sai jatkaa asumista nyt tilanhoitajina.
Tästä ilmeisesti alkoi Robertin "Viipurin kausi" Joka tapauksessa tämä johti siihen, että Iida Maria pani 7.3.1924 vireille pesäerohakemuksen. Tehdyn pesäselvityksen mukaan Iidalla ja Robertilla oli omaisuutta noin 17000 mk ja velkaa noin  108000 mk. Pesäero myönnettiin Lappeen pitäjän käräjäkunnan välikäräjillä  6.6.1924 ja syynä oli se, että Robert  on laiminlyönyt  ja huonosti  hoitanut  pesäasioita.  Samalla  todetaan, että kaikki tavara, minkä Iida Maria 7.3.1924 jälkeen perinnön, lahjan, testamentin tai muun kautta saa, on hänen yksityisenä omaisuutena pidettävä, jonka omaisuuden Iida Kilpiä hallitkoon niinkuin leskivaimo ja älköön olko velvollinen niistä veloista, jotka Robert Kilpiä on avioliiton aikana tehnyt. Pesäero sai lainvoiman 14.1.1925.

Robert Kilpiä kuoli 23.5.1932 ja perukirjan mukaan häneltä jäi kaksi pukua; käyttöpuku ja vähän parempi puku, sekä 100 mk rahaa.

Mikko Kilpiä joutui vaikeuksiin puutavarakaupoissan 1920-luvun loppupuolella. Kerrotaan hänen ostaneen Lappeella suuret määrät puutavaraa, joka oli tarkoitus keväällä uittaa puutavaralaitoksiin. Tuli kuiva kevät, joka esti uiton. Puut jäivät lahoamaan purojen varteen ja Mikko joutui realisoimaan omaisuutensa. Iida Maria osti Pekkasen tilan takaisin nyt omiin nimiinsä. Kauppa tehtiin 17.11.1928 ja kiinnekirjan tilaan Iida Maria sai 5.12.1930. Kerrotaan, että Iida Maria maksoi tilan kauppahinnan torikaupalla. Etenkin Iida Marian rieskat olivat kysyttyä tavaraa.
Tilan töistä vastasivat veljekset Aarne, Viljo ja Eino. Iivari oli avioitunut 28.3.1925 Ester Juvakan kanssa ja lähtenyt etsimään leipäänsä maailmalta. Ilmeisesti Iida Maria johti talon töitä kovalla kädellä, sillä miniää ei taloon saatua vasta kun Eino Olavi meni 13.10.1940 naimisiin äitini Tyyne Tellervo Venäläisen kanssa. Myös äidilleni miniänä olo oli kova paikka; isä oli sodassa ja hän joutui asumaan monta vuotta käytännössä vieraiden ihmisten kanssa. Hammasta purren hän oppi talon töihin ja myös hänen rieskansa olivat suussa sulavia. Emäntä hänestä tuli Iida Marian kuoltua 16.11.1947.


Seppo Kilpiä