Ulla Vilppulan kertomaa:
Miten
Kilpiä-suvun sukuseura sai alkunsa
Viime sodan aikana Helsinkiin oli
muuttanut mm Eevert Kilpiä perheineen Viipurista.
Perhe oli menettänyt
kotinsa kahteen kertaan pommituksissa.
Sodan jälkeen koko maassa oli
kaikesta puutetta, asunnoista, ruoasta ym. Kansanhuoltoministeriö
säännösteli lähes kaikkea kulutustavaran jakelua ostokortein ja
erikoisluvin.
Eevert Kilpiän tytär, käsityönopettaja Aira Kilpiä oli
työssä Helsingissä kansanhuollon toimistossa kai joitakin tekstiilien
ostolupia hoitamassa. Eräänä päivänä hänen luokseen tuli asioimaan
helsinkiläinen Tyyne Serlachius. Kun daamit olivat esittäytyneet, oli
Tyyne Serlachius tokaissut: ”Mistä te olette tuon sukunimenne saanut?"
ja kertoi samalla olevansa omaa sukua Kilpiä.
Tapaamisesta seurasi
vilkkaiden karjalaisten jatkuvaa kanssakäymistä, johon liittyivät myös
Tyynen veli Martti Kilpiä ja heidän lähisukulaisensa V.V. Kilpi
(aiemmin Kilpiä), joka asuikin perheineen Serlachiusten
naapurikorttelissa Caloniuksenkadun varrella Töölössä.
Näissä
tapaamisissa heräsi pian ajatus oman sukuseuran perustamisesta. Idea
toteutettiin ripeästi ja ensimmäinen sukukokous pidettiin jo v 1946
siis viisikymmentä vuotta sitten t.s. paljon aikaisemmin kuin viime
vuosien varsinainen juurienetsintä- ja sukuseura- "boomi" alkoi.