Mikko Kilpiä
Kilpiän suku oli asunut Taipalsaaren Paarmalan kylässä useitten sukupolvien ajan. Kilpiät olivat viljeleet Raution tilaa ja käyttäneet veneitä liikkuessaan saaristopitäjässä. Paarmalasta oli Taipalsaaren kirkolle 15 km, Lauritsalaan 5 km ja Lappeenrantaan 10 km, mitkä olivat suurelta osin vesimatkaa.1800-luvun puolivälin jälkeen syntyneet Kilpiän veljekset Mikko , Robert , Eevert ja Daavid ryhtyivät rakentamaan suurempia lastialuksia kuin reissuja lehmävene ajan vaatimukset ymmärtäen. He tajusivat, mitä merkitsi Itä-Suomen taloudelle yhteys Pietariin, Saimaan kanavan antama meritie ja kaupallis-hallinnolliset uudistukset. Kun vielä sahateollisuus käynnistyi voimakkaana Saimaan alueella, olivat kaikki mahdollisuudet olemassa puutavaran aluskuljetuksen kehitykselle.
V. 1903 talollinen Mikko Kilpiä oli rakennuttanut lotjan sukulaisensa Johan Kilpiän kanssa, joka oli ollut ensimmäisen Lappeenrannassa rekisteröidyn lotja Toivon laivanisäntä. Lotjamestarina toimi M.Suuronen ja kolmantena yhtiökumppanina oli lappeenrantalainen vuoraaja G.Holm.
Seuraavan vuonna veljekset Mikko ja Robert pestasivat Pekka Väkevän suunnittelemaan ja rakentamaan lastialusta Paarmalan rannassa. Laivanrakennus alkoi yhteistyönä. Veljekset asuivat pitkään yhteisessä kotitalossa. Lopulta Mikko Kilpiä lunasti toisten veljesten osuudet ja jäi Raution isännäksi. Robert asui edelleen Taipalsaarella ja toimi laivurina ja laivanisäntänä sekä maanviljelijänä. Evert kävi Viipurissa käsityökoulun ja muutti Viipuriin ja Daavidista tuli merikapteeni.
Jäätyään kotitilansa haltijaksi Mikko Kilpiä viljeli sitä tarmokkaasti ja alkoi rakentaa sekä rakennuttaa lastialuksia. Hänen laivansa tehtiin useimmiten omalla telakalla Paarmalan Rautionrannassa. Tänne kehittyi vireä laivanrakennustoiminta niin, että Raution telakka oli Lahdentaan kanssa pitäjän suurin työnantaja. Mutta se ei riittänyt, vaan Kilpiä tilasi aluksia muiltakin ranta- ja pientelakoilta. Mm. Lahdentakana rakennettiin hänelle alus 1911 ja Niemimuukossa Lappeella 1910.
Mikko Kilpiä syntyi Taipalsaarella 1865 Ja kuoli tyttärensä ja vävynsä kodissa Lappeenrannassa 1949. K.I.Karttunen kuvailee häntä kirjassaan Saimaan Vesistön Höyrylaivaliikenteen 100 vuotishistoria: "Ei ole unohdettava myöskään taloustirehtööri Mikko Kilpiää Taipalsaarelta. Hän on alkanut vähäisenä halkokauppiaana, joka myi Lappeenrantaan ja Viipurinn. Kilpiä menestyi ja liikesuhteet laajenivat Pietariin, Tallinnaan, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Jo vuosisadan alussa hänellä oli useita laivoja."
Mikko Kilpiällä oli melkoinen laivasto Saimaalla. Hän omisti matkustajalaivoja, mm. Etelä-Saimaan ja Vuoksenniskan. Hänellä oli kolme tervahöyryä: Tähti 16 hv, Warsta 25 hv ja Jupiter 16 hv. Lappeenrannan rekisterin mukaan hän omisti 13 laivaaja oli osakkaana 11 aluksessa. Nämä laivat olivat puisia ja ne oli rakennettu suurimmaksi osaksi Taipalsaarella.
Liike oli laajimmillaan 1920-luvulla 1922-1929. Sitten alkoivat pulavuodet ja yrittäjän voimat ehtyivät. Hänen vaimonsa Eeva s. Laukniemi kuoli vuonna 1931, jolloin oli jo määrätty Raution tilan irtaimiston pakkohuutokauppa. Hautajaiset saatiin pitää vielä Rautiossa, mutta pian sen jälkeen Mikko Kilpiä joutui muuttamaan tilaltaan. Taipalsaarelainen Anton Kilkkinen ja lappeenrantalainen Urho Hyvönen ostivat Raution tilan ja Kilpiän alukset.
Mikko ja Eeva Kilpiällä oli kuusi lasta. Heistä kukaan ei ryhtynyt jatkamaan isänsä liikettä. Mutta kaikki lapset koulutettiin. Vanhemmat halusivat, että lasten piti käydä koulua. He ymmärsivät koulutuksen tarpeellisuuden tulevaisuudessa. Vanhimman tyttären Mian (Vilhelmiinan) tullessa kouluikään ei Paarmalassa eikä lähikylissäkään ollut kouluja. Hänen täytyi lähteä Taipalsaaren kirkolle kansakouluun. Kun sinne oli pitkä matka, täytyi Mian asua siellä eikä hän päässyt kotiin sunnuntaisinkaan, vaan äiti ja isä toivat evästä ja puhtaita vaatteita kirkossa käydessään. Tytöllä oli ikävä. Vaikka hän itkien pyysi päästä kotiin, eivät vanhemmat antaneet periksi. Nuoremmat lapset saivat jo käydä koulua Vehkataipaleessa, minne oli kotoa matkaa vain 5 km. Mia, Elsa ja Mirjam kävivät seminaarin ja valmistuivat kansakoulunopettajiksi. Lyyli suoritti ylioppilastutkinnon ja toimi prokuristina KOP:n Lappeenrannan konttorissa. Poika Hjalmar opiskeli merkonoomiksi, mutta ei jatkanut isänsä työtä.
Mia Kunnassalo kertoi, että hänen isällään oli ihmisen otteet tarkoittaen, että Mikko Kilpiä oli nöyrä ihminen ja ymmärtäväinen isä. Kun lapset olivat tehneet pahojaan ja isä sattui olemaan paikalla, hän ei torunut, vaan sanoi: "Älkää noin tehkö, ei Jumala sellaista salli."
Mikko Kilpiä sai käyttää kykyjään myös yhteiskunnan hyväksi. Hän oli useita vuosia Taipalsaaren kunnanvaltuustossa ja hallituksessa. Seurakuntatyö oli hänelle läheistä. Hän piti pyhäkoulua kotonaan vuosikausia kylän lapsille ja lähetysjuhlilla hän kävi joka vuosi, jos se vain oli mahdollista. Hän oli myös kirkkovaltuuston jäsen ja osallistui v. 1928 maallikkojäsenenä kirkolliskokoukseen.
Vapaussodan loppuselvittelyssä Mikko Kilpiä osallistui teloitusryhmään Pulkkaniemessä ja hän oli tämän jälkeen huonossa huudossa työväen keskuudessa. Joskus kysyttiin: "Miten sie oot sen lahtarin palveluksessa?" ja vastaus oli: "Kenellä punikilla työ ootte laivoja nähny?” . Kilpiän tiedustellessa miehiä työhön saatettiin hänelle vastata: "Hyviä lotjamiehiä on Pulkkaniemessä." Vastoinkäymisten tullessa Esaias Väkevän tytär sanoi: rankaisee se Jumala Mikko Kilpiääkin", muistelee Väkevän tyttärentytär Helena Oikkonen. |
Taloustirehtööri Mikko Kilpiä oli maanviljelijä, laivanrakentaja ja liikemies. Maanviljelijänä hän oli edistyksellinen ja tarmokas niin, että hänen tilansa kehittyi paikkakunnalla mallitilaksi. Laivanrakentajana hän osasi käyttää hyväkseen oman rannan mahdollisuuksia ja omien metsien puutavaraa. Hän rakensi ja rakennutti kuljetuskaluston, jolla tehtiin pitkiä matkoja, jotka ulottuivat Itämeren eteläosiin saakka. Kuvaavaa Mikko Kilpiän uralle laivanisäntänä ja liikemiehenä oli se, mitä nimityksiä laivarekisteri käyttää hänestä. Vv. 1903-10 hän oli talollinen, 1911-25 liikemies ja sitten 1925 täyttäessään 60 vuotta hän sai taloustirehtöörin arvonimen.